12 helmikuuta 2013

Minä en tuunaa

Tuunaus. Lukuisat autoni ovat kokeneet sitä, koska ainoa mitä voi tuunata, on auto. On sietämätöntä, miten kaikissa käsityö/valtalehdissä pitää tuunata kaikki esineet ja vaatteet. Onpa huono mielikuvitus ihmisillä. Huomasin eilen, että olen ajanut autolla jo 20 vuotta (olen 33-vuotias). Alusta asti hommiin on kuulunut myös korjaaminen. Tässä vielä reikäinen Suzuki Alto -00.
Autosta pitää rälläköidä ruosteet pois, naapurin kissalla testataan vaatiiko reijän koko hitsaamista.
Reijät korjataan pitkäkuituisella lasikuitukitillä ja vesihiotaan koko vehje.
Auto pestään ja poistetaan ikkunat. Niihin laitoin melkein mustat tummennuskalvot. Auto esittää elokuvassa kesäautoa ja sen pitää myös sellaiselta näyttää.
Super-Suzuki on tallissa maalattavana tuulen tuomilta roskilta suojattuna. Tylysti vaan vaahtomuovitelalla mustaa peltikattomaalia- jo kolmas autoni samaan tyyliin.
On kuin tehtaasta tullut! Tähän vielä penkkien päällystykseen käytetyn vihreän sametin väriset vauhtiraidat. Katsastukseen ajoin 2 tuntia ennen kuvausten alkua! Nauroivat kuollakseen autoni ulkonäköä...
Olen pahoillani kehnosta kuvasta. No, näkyy kuitenkin tekemäni verhoilun väriset raidat. Mopoautot ottaa kisaa ja isommat autot kiilaa ojaan. Onneksi pinnani on katkeamaton. Toivon kuitenkin elokuvan ensi-iltaa, että voin selittää jotenkin nolon kulkupelini :-)
Takaisin siihen tuunaus-sanaan. Nyt näitte mitä se oikeasti tarkoittaa. Suomessa kieli on hieno, ja se antaa meille mahdollisuuden oudosti luoda adjektiiveista verbejä. Tässä muutama asia, joita olen tehnyt omille tavaroilleni: sievistää, söpöyttää, unohduttaa, korostaa, haihduttaa, entistää, uudistaa, huomioida, hauskuuttaa, hienontaa, julmentaa, rajuntaa, tykittää, heleyttää, hempeyttää, outouttaa, tummentaa, kiltintää, vaaleuttaa, värikylläistää, veikeyttää, kalmoittaa, sähköistää, lannistaa, sekavoittaa, jännityttää, muodistaa, hehkeyttää, normalisoida...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti