08 joulukuuta 2012

Taidetehtaan seinäpintoja

Tästä omasta pienestä mummonmökistäni olen remontoinut itseni näköisen ja täysin valtavirrasta poikkeavan. Olen kokeillut lukuisia eri työtapoja, koska teen myös toisten koteihin sisustuksia tekstiileistä seinäpintoihin- on parempi olla tekniikka hallussa. Talossa on purettu lähes jokainen pinta alkutekijöihinsä. Eteisaulaan sain kauniin tiiliseinän, jonka putsaaminen rappauksen alta oli todella pölyinen ja raskas homma. Tiili on pölyämisen estämiseksi suojattu saunan suoja-aineella, joka aavistuksen vaalensi pintaa. Ihania mustia lampaita joukossa- nämäkin tiilet ovat siis alunperin olleet toisessa paikassa.
Purin yläkerrasta vanhan vaatehuoneen pois. Kattoa tukemaan laitettiin purkutavaroissa ollut pyöreä hirrenpätkä. Teräsharjalla ja paineilmalla paljastui, että hyönteiset olivat syöneet hienon kuvion parruun. Tämä on työpöytäni edessä, ja saan ihailla miten hirsisuoja-aine kimaltelee puun oudoissa kuvissa.
Mustan goottisänkyni pääty nojaa Tunto Hieno-päällysteellä käsiteltyä seinää vasten. Aivan mahtavaa ainetta! Olen käyttänyt usein muuallakin. Tässä pinta on kuvioitu pahvinpalasella, mutta kaikki maailman esineet ovat käytössä tällaista seinää tehtäessä. Piparimuotit, omat kädet, sahanterä, pesusieni, sydänkuvio, kengänpohja...
Eteisaulan seinät on ensin tapetoitu maalattavalla kuviotapetilla. Sen päälle on revitty antiikkitapetin suikaleita täysin mielivaltaisesti. Lopuksi päälle heittelin vielä vanhan 1923 almanakan sivut. Sen löysin purujen seasta yläkerrasta. Oli vaikeaa päättää kumpaa puolta käyttäisin kustakin sivusta. Puolet on kalenteria ja puolet hulvattomia mainoksia tuotteista, joista osaa valmistetaan vielä tänäänkin. Nimipäivät olivat kovin erikoisia. Onko Hjördis tyttö vai poika?
Hirsiseinien eristeeksi on laitettu sammaleen ja kasvien lisäksi myös vanhoja kalsareita :-D
Talo on muinoin siiretty muualta nykyiselle paikalleen. Tästä johtuen seinissä on kaikenlaisia erikoisuuksia. Kuvassa "piian ilo". Ei suinkaan Piia-serkkuni, vaan niiden onnettomien naikkosten, joiden ei suotu raskaaksi tulevan. Muualla on kaksi reikää lisää, mutta niistä ovat ilotikut hävinneet.
Olen täyttänyt hirsien välejä pellavanauhalla ja takorautaisella työkalulla. Naulat ovat peräisin muinaisesta pinkopahvin kiinnityksestä. Olen niitä jättänyt reilusti paikoilleen, osaksi historiaa. Nämä kaksi ovat sohvan päädyssä, enkä millään pysty pitämään näppejäni erossa telkkaria katsoessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti