08 joulukuuta 2012

Taidetehtaan seinäpintoja

Tästä omasta pienestä mummonmökistäni olen remontoinut itseni näköisen ja täysin valtavirrasta poikkeavan. Olen kokeillut lukuisia eri työtapoja, koska teen myös toisten koteihin sisustuksia tekstiileistä seinäpintoihin- on parempi olla tekniikka hallussa. Talossa on purettu lähes jokainen pinta alkutekijöihinsä. Eteisaulaan sain kauniin tiiliseinän, jonka putsaaminen rappauksen alta oli todella pölyinen ja raskas homma. Tiili on pölyämisen estämiseksi suojattu saunan suoja-aineella, joka aavistuksen vaalensi pintaa. Ihania mustia lampaita joukossa- nämäkin tiilet ovat siis alunperin olleet toisessa paikassa.
Purin yläkerrasta vanhan vaatehuoneen pois. Kattoa tukemaan laitettiin purkutavaroissa ollut pyöreä hirrenpätkä. Teräsharjalla ja paineilmalla paljastui, että hyönteiset olivat syöneet hienon kuvion parruun. Tämä on työpöytäni edessä, ja saan ihailla miten hirsisuoja-aine kimaltelee puun oudoissa kuvissa.
Mustan goottisänkyni pääty nojaa Tunto Hieno-päällysteellä käsiteltyä seinää vasten. Aivan mahtavaa ainetta! Olen käyttänyt usein muuallakin. Tässä pinta on kuvioitu pahvinpalasella, mutta kaikki maailman esineet ovat käytössä tällaista seinää tehtäessä. Piparimuotit, omat kädet, sahanterä, pesusieni, sydänkuvio, kengänpohja...
Eteisaulan seinät on ensin tapetoitu maalattavalla kuviotapetilla. Sen päälle on revitty antiikkitapetin suikaleita täysin mielivaltaisesti. Lopuksi päälle heittelin vielä vanhan 1923 almanakan sivut. Sen löysin purujen seasta yläkerrasta. Oli vaikeaa päättää kumpaa puolta käyttäisin kustakin sivusta. Puolet on kalenteria ja puolet hulvattomia mainoksia tuotteista, joista osaa valmistetaan vielä tänäänkin. Nimipäivät olivat kovin erikoisia. Onko Hjördis tyttö vai poika?
Hirsiseinien eristeeksi on laitettu sammaleen ja kasvien lisäksi myös vanhoja kalsareita :-D
Talo on muinoin siiretty muualta nykyiselle paikalleen. Tästä johtuen seinissä on kaikenlaisia erikoisuuksia. Kuvassa "piian ilo". Ei suinkaan Piia-serkkuni, vaan niiden onnettomien naikkosten, joiden ei suotu raskaaksi tulevan. Muualla on kaksi reikää lisää, mutta niistä ovat ilotikut hävinneet.
Olen täyttänyt hirsien välejä pellavanauhalla ja takorautaisella työkalulla. Naulat ovat peräisin muinaisesta pinkopahvin kiinnityksestä. Olen niitä jättänyt reilusti paikoilleen, osaksi historiaa. Nämä kaksi ovat sohvan päädyssä, enkä millään pysty pitämään näppejäni erossa telkkaria katsoessa.

04 marraskuuta 2012

Lumivärjäys

Pysyvää lumivaippaa odotellessa julkaisen pari kuvaa viime keväänä tekemästäni värjäyskokeilusta. Käyttämäni kangasväri oli äitini "ammattilaisvärejä". Tähän ei sovi keittämistä tai pesukonevärjäystä vaativat kangasvärit. Heti kiinnittyvät tai silittämällä kiinnitettävät sen sijaan käyvät. Kysy askarteluliikkeen asiantuntijoilta apua.
Ihanassa vanhassa emalivadissa on kasteltuna suuri valkoinen lakana. Sen päälle on kasattu reilu kerros lunta. Lumeen kaadettiin kolmea eri kangasväriä sävyiltään punainen, oranssi ja keltainen.
Lumi estää väriä tarttumasta kankaaseen tasaisesti ja muodostaa mielivaltaisen kuvioinnin. Kankaaseen ei saa koskea, vaan sen annetaan olla aivan paikoillaan yön yli.
Pyykkikoppaan rypistetty lakana sai ylleen lunta ja mustaa kangasväriä.
Musta väri yllätti täysin! Seuraavana päivänä lakanat huuhdottiin oikein runsaalla vedellä ja vietiin kaiteille kuivumaan. Musta kangasväri oli luonut herkkiä sinisen ja violetin sävyjä tumman harmaan seuraksi.
Tähän sinisen ja pinkin värin yhdistelmään olin todella tyytyväinen. Kuvio ja väri olivat uskomattoman kauniit. Ikävä kyllä tämä kokeilu oli tehty pesukonevärillä, ja surkeudekseni huuhtoutui pesukoneessa kankaasta pois. Kaikkia kokeiluja kannattaa kuitenkin tehdä. Sitten uskaltaa laittaa kalleimmat ja hienoimmat kankaansa ja värinsä likoon. Kokeilun voi tehdä vaikka A4-kokoiselle tilkulle.
Lämminsävyinen kokeilu oli niin onnistunut, että aion käyttää kankaan seuraavaan vaatemallistooni. Olen jo monta kuukautta miettinyt vaatetta, johon voisi laittaa noin rajun kuvion ja se silti olisi mahdollisimman monikäyttöinen. Huh!

11 syyskuuta 2012

Tuskien remonttitie

Pääsin vihdoin ompelemaan uuteen työhuoneeseeni. Edellisen vaatteen valmistuksesta on kulunut jo yli vuosi. Kyllä ehtii mennä elämä sekaisin siinä ajassa! Käsityöläisen pakottava luomistarve on tällävälin tyydytetty erilaisilla remontoinnin asteilla. Purkaminen on aina hauskinta. Sitä seuraavat kurjat välivaiheet, kunnes pääsee tekemään lopullisen pinnan tilaan. Laitan kuvia sitä mukaa, kun kukin tila on viimeistelty. Tässä väliin kuitenkin pieni kauhukuva miltä näyttää ilman vaatehuonetta. Jättimäinen reikä entisen varaston tilalla.
Työhuoneesta voisi yhdellä askeleella päästä pikaisestikin eteiseen.
Asiakkaitten tai vieraitten ei ole tarkoitus käydä työhuoneessani sekasotkun keskellä. Jokatapauksessa talon omistajaa ajatellen laitoin idioottiestoksi raskaat huonekalut vapaan pudotuksen eteen. Tunnelma on mukavan avara ja lämpö pääsee kiertämään talossa.
Pakollinen kaikkien työhön liittyvien tavaroitten läpikäynti vie kauan. Perustin toiminimeni joulukuussa 2007. Tässä on maailman paras vinkki ompelua harrastaville. Teen kaavani kaavapaperista, otan vessapaperin pahvihylsyn ja kirjoitan siihen mistä on kysymys. Kaavan voi rullata talteen ilman sekoittumista tai rikkoutumista. Toimii myös esim. leivinpaperilla tai kertakäyttölakanalla.
Asiakkaille muotoiltuja erikoiskaavoja oli paljon, joten siivosin rankalla kädellä puolet roskiin ja loput säästöön sopivaan laatikkoon. Tämä pahvilaatikko on sellainen, jonka sisällä saa ostaa kolmen pahvilaatikon sarjan. Ei mitään hukkaan...

20 tammikuuta 2012

Harmittavaa hiljaiseloa

Olen ollut muutaman kuukauden töiden kannalta ihan pihalla, koska työhuoneeni on ollut elokuusta asti käyttökelvoton. Purin suuren vaatehuoneen, joka oli talvella pakkasen puolella, kylmensi koko taloa ja siellä asui reippaasti myyriä ja rottia. Joka nainen haluaa oman vaatehuoneen, mutta tuon oli vain aika poistua keskuudestamme. Tilalle saan mahtavan korkean eteisen, esteettömän lämpimän ilman kierron ja paljon valoa!

Näin hienoissa merkeissä remontti elokussa alkoi. Sinetöin alkoviin työpäydän, kirjahyllyn, kankaat, laitteet ja kaiken tärkeän ikinä. Tottakai juhlapukusatiinilla :-D Ikkunasta pääsee 20 neliön kattoterassille, josta on helpoa heitellä purkujäte alas. Sitä on sitten tullutkin...


Ei enää niin siisti näkymä. Pölyn määrä on järkyttävä; villaa, gyprocia ja sammalta hirsien raoista.


Jättimäinen vaatehuone ennen. Ympäri vuoden kylmää ja pimeää. Kaikki oli edellisen omistajan toimesta rakennettu päin mäntyä ja homehtumis/lahoamisriski oli todella suuri.


Vaatehuoneesta lähtee kaksi seinää ja lattia pois. Aika rajua, mutta on vaan niin vapauttavaa rikkoa paikkoja.


Täältä tippui päähän pari kiloa kakkaa ja myrkytetty elukka.
Miellyttävää nukkua 2 metrin päässä tuosta. Todella vanhassa talossa ei voi tältä välttyä...


Kaikesta vaivannäöstä huolimatta en haluaisi asua missään muualla- saanhan näin talostani omannäköiseni.