02 toukokuuta 2014

Mansun vihreä silkkiunelma


 Mansu sai yllensä itse värjättyä silkkiä (solmutekniikka), isoäitini aikoinaan virkkaamaa pitsiä ja pari paljetti/helmikoristetta romanien antamasta kankaasta.



 Kuvasimme keskellä koskea Akaassa. Kuvaajalla oli minun liian isot pinkit kumpparini, ja hän seisoi koskessa kannettuaan ensin mallin kivelle.  Rispekt!
 Huomaatteko sillalla polkupyörän? Joka ikinen kerta kuvauksia tulee seuraamaan joukko ohikulkijoita. Ärsyttää.
 Kuvissa ei ole seisomakuvaa puitten juurella. Silloin kohtalainen sammakko päätti loikkia kuvaajan jaloille ja mallia kohti. Itse en saanut sitä kiinni- oli sen verran suuri, että sekopäinen hyppely paiskoi elukkaa hallitsemattomasti henkilöitä ja puita vasten.  Eipä tainnut olla mallilla ainoatakaan rauhallisen unelmoivaa ilmettä niissä otoksissa ;-D

17 huhtikuuta 2014

 Viimeinkin kúvauksissa sain olla niin ruma, kuin ikinä pystyin. Tuo asento sattui suuresti, ja reumaatikkona siitä olkapääni tulehtuivatkin ;-D Tämä on ensimmäinen videokuvausten mainoskuva ensi kesän vaatemallistoon. Kyseessä on laihdutusmainoksen ennen-kuva.
Äitini auttoi maskeerauksessa voimistaen ryppyjä ja viivoja, laittoi vedellä hiukseni kauniiksi ja kuvassa koomisesti näkyy villasukat rintsikoissa, että saatiin suuremmat bosat.





Hampaani mustattiin lakulla, minua tuettiin saadakseni mahdollisimman monta vartaloryppyä aikaiseksi, ja luontevilla väreillä ja vaseliinilla tuettiin kasvojeni prinsessailmettä.
Kulmakarvani peitettiin meikkivoiteella ja sudittiin naamaan jotain kaikkien hyvien tapojen mukaista. Minusta on hauskaa olla kamala, koska itse tiedän pystyväni tarvittaessa myös viehättävyyteen.


PARAS: oma exäni ei tunnistanut minua kuvista, sanoi vaan, että miks laitoit Faceen Tulikarin sivulle jonkun tosi ruman ämmän? Tämä siis onnistui...

27 elokuuta 2013

Muotinäytös-taas!

Eikö se elahtanut   eukko muuta  keksi....  No,  tänään kysyttiin hevarilookissa ostaessani         lonkeroa paperit  S-marketissa :-D  Peskää naiset meikit pois ja näyttäkää nuorelta!





Tässä   on vietetty taas  muutama villi kuukausi. Olen ommelut  vaatteita, niitä on  kuvattu, sekä mallistoon liittyvää CSI Tumpsukka-videota kuvattu. Marjo Hakala on omassa  elämässään ottanut   huomioon myös nämä  hämmentävät tapaukset.   http://own-special-place.blogspot.fi/search?updated-max=2013-08-16T21:36:00%2B03:00&max-results=3


Jokainen asu  ja video tullaan esittelemään erikseen.Laitan enemmän ihailtavaa ehjällä näppiksellä, kiitän jo etukäteen kaikkia katsojia!        

09 heinäkuuta 2013

Helppo värjäys liisterillä

Tein ensimmäisen liisterivärjäykseni 15-vuotiaana TET-harjottelussa. Olen ollut aivan koukussa siihen touhuun, koska satun rakastamaan myös tapetointia ja kuvataiteilijalta öljyvärejä löytyy runsaasti.  Testasin, miten käy sametille kyseisellä menetelmällä. Kaikki sileät luonnonkuidut ja paperit värjääntyvät täydellisesti- keinokuitu onkin huonompi alusta. Seuraavassa kuvien avulla kerron miten saat homman toimimaan todella helposti omalla keittiön pöydälläsi.


Tässä värjään mallistooni mustaa korsettia pinkkiin pitsihameeseen sopivilla väreillä. Pysyvän lopputuloksen saavuttamiseksi on käytettävä öljyvärejä.  Valitsen sopivat, ja sekoitan loput värisävyt. 




 Keittiön pöytä suojataan huolellisesti. Kattilaan sekoitetaan paksu liisteri, joka kaadetaan esim.  korkeaan uunipeltiin (suojattu muovilla).  Huolehdi siitä, että vesipiste on lähellä niin pääset saman tien huuhtomaan liisterin pois kankaasta- öljyväri jää kankaaseen kiinni kuin tauti. Liisterin saa huuhtoa alas viemäristä pieninä määrinä. Voit toki värjätä myös suihkussa, mutta öljyväriroiskeet jäävät mm. muovipintoihin pysyvästi. Älä käytä valmisliisteriä, vaan sekoita itse tarvitsemasi määrä- se saattaa olla hyvinkin pieni. Ainoastaan astian pintakerroksesta lähtee pieni kerros liisteriä pois per värikerta.



 Sekoitan palettiveitsellä haluamani värisävyt, ja ohennan värejä vetisiksi hajuttomalla tärpätillä. Tässä voi käyttää lääkemittakippoja, snapsilaseja tai sopivan syvyistä palettilokerikkoa.

Tiputtelen öljyväriläiskiä liisterin pinnalle lusikalla tai tulitikulla. Tässä aivan päätön järjestys- toki voi yrittää luoda myös esittävän kuvion.


Jos haluaa esittävää taidetta, tilaisuus on seuraavassa vaiheessa. Hammastikulla vedellään pintaa rikki -ei liian syvältä- niin, että värit sekoittuvat halutunlaisiksi.  Minä pidän tästä kaaosmallista, kuten viimeisistä kuvista huomaatte.
Kangas lasketaan varovasti astiaan öljyvärin päälle  yrittäen välttää ilmataskuja ja ryppyjä. Materiaali kannattaa silittää etukäteen ja mitata oikean kokoisiksi paloiksi liisterialtaaseen. Seuraava kangas ottaa itseensä ne väriläiskät, jotka jäivät edellisen kankaan ulkopuolelle. Kädellä voi hellästi silitellä, muttei missään nimessä saa painaa kangasta liisteriin voimalla. Kankaan saa nostaa välittömästi pois tarttuen kahdesta nurkasta ja vieden juoksevan veden alle. Liisteri irtoaa ja kuviointi jää kankaaseen. Kannattaa kuivattaa tasaisella alustalla. Öljyväri kuivuu maalauksessa noin 5 päivää, muta kankaassa runsaasti ohennettuna lopputulos on käytössä jo seuraavana päivänä.

 


Loput värit roiskin lusikalla kahden ylijäämäpalan päälle. Hauskalta näyttivät pelkkinä pisaroinakin. Näitten kuivumista vaan täytyy odottaa huolella- yksikin kunnon öljyvärikökkö sotkee sormet ja kaiken mahdollisen lähellään pysyvästi. Siirrä siis vaikka vintille kuivumaan viikoksi. Öljyvärillä voi myös maalata kankaalle- itse olen tehnyt koko selän bändilippuja- jolloin kuivumisaika on vähintään 5 päivää.



 Mustalle sametille pinkkiä ja violetin eri sävyjä roiskittuna.








Valkoiselle puuvillakankaalle tehtyjä kokeiluja vain kolmella värillä. Värien sekoittaminen ja tarpeeksi ohut koostumus liisterin pinnalla takasivat mielipuolisen hienot kuviot. Kai tästäkin se pakollinen korsetti jossain vaiheessa pamahtaa- todella uniikki sellainen.  Kangas muuttuu käytökseltään aivan hitusen jäykemmäksi, joten ei kannata laskeutuviin vaatteisiin tätä tekniikkaa käyttää. Varaudu superlimakäsiin ja muihin vastaaviin- lapset rakastavat olla mukana värjäämässä!








12 helmikuuta 2013

Minä en tuunaa

Tuunaus. Lukuisat autoni ovat kokeneet sitä, koska ainoa mitä voi tuunata, on auto. On sietämätöntä, miten kaikissa käsityö/valtalehdissä pitää tuunata kaikki esineet ja vaatteet. Onpa huono mielikuvitus ihmisillä. Huomasin eilen, että olen ajanut autolla jo 20 vuotta (olen 33-vuotias). Alusta asti hommiin on kuulunut myös korjaaminen. Tässä vielä reikäinen Suzuki Alto -00.
Autosta pitää rälläköidä ruosteet pois, naapurin kissalla testataan vaatiiko reijän koko hitsaamista.
Reijät korjataan pitkäkuituisella lasikuitukitillä ja vesihiotaan koko vehje.
Auto pestään ja poistetaan ikkunat. Niihin laitoin melkein mustat tummennuskalvot. Auto esittää elokuvassa kesäautoa ja sen pitää myös sellaiselta näyttää.
Super-Suzuki on tallissa maalattavana tuulen tuomilta roskilta suojattuna. Tylysti vaan vaahtomuovitelalla mustaa peltikattomaalia- jo kolmas autoni samaan tyyliin.
On kuin tehtaasta tullut! Tähän vielä penkkien päällystykseen käytetyn vihreän sametin väriset vauhtiraidat. Katsastukseen ajoin 2 tuntia ennen kuvausten alkua! Nauroivat kuollakseen autoni ulkonäköä...
Olen pahoillani kehnosta kuvasta. No, näkyy kuitenkin tekemäni verhoilun väriset raidat. Mopoautot ottaa kisaa ja isommat autot kiilaa ojaan. Onneksi pinnani on katkeamaton. Toivon kuitenkin elokuvan ensi-iltaa, että voin selittää jotenkin nolon kulkupelini :-)
Takaisin siihen tuunaus-sanaan. Nyt näitte mitä se oikeasti tarkoittaa. Suomessa kieli on hieno, ja se antaa meille mahdollisuuden oudosti luoda adjektiiveista verbejä. Tässä muutama asia, joita olen tehnyt omille tavaroilleni: sievistää, söpöyttää, unohduttaa, korostaa, haihduttaa, entistää, uudistaa, huomioida, hauskuuttaa, hienontaa, julmentaa, rajuntaa, tykittää, heleyttää, hempeyttää, outouttaa, tummentaa, kiltintää, vaaleuttaa, värikylläistää, veikeyttää, kalmoittaa, sähköistää, lannistaa, sekavoittaa, jännityttää, muodistaa, hehkeyttää, normalisoida...

08 joulukuuta 2012

Taidetehtaan seinäpintoja

Tästä omasta pienestä mummonmökistäni olen remontoinut itseni näköisen ja täysin valtavirrasta poikkeavan. Olen kokeillut lukuisia eri työtapoja, koska teen myös toisten koteihin sisustuksia tekstiileistä seinäpintoihin- on parempi olla tekniikka hallussa. Talossa on purettu lähes jokainen pinta alkutekijöihinsä. Eteisaulaan sain kauniin tiiliseinän, jonka putsaaminen rappauksen alta oli todella pölyinen ja raskas homma. Tiili on pölyämisen estämiseksi suojattu saunan suoja-aineella, joka aavistuksen vaalensi pintaa. Ihania mustia lampaita joukossa- nämäkin tiilet ovat siis alunperin olleet toisessa paikassa.
Purin yläkerrasta vanhan vaatehuoneen pois. Kattoa tukemaan laitettiin purkutavaroissa ollut pyöreä hirrenpätkä. Teräsharjalla ja paineilmalla paljastui, että hyönteiset olivat syöneet hienon kuvion parruun. Tämä on työpöytäni edessä, ja saan ihailla miten hirsisuoja-aine kimaltelee puun oudoissa kuvissa.
Mustan goottisänkyni pääty nojaa Tunto Hieno-päällysteellä käsiteltyä seinää vasten. Aivan mahtavaa ainetta! Olen käyttänyt usein muuallakin. Tässä pinta on kuvioitu pahvinpalasella, mutta kaikki maailman esineet ovat käytössä tällaista seinää tehtäessä. Piparimuotit, omat kädet, sahanterä, pesusieni, sydänkuvio, kengänpohja...
Eteisaulan seinät on ensin tapetoitu maalattavalla kuviotapetilla. Sen päälle on revitty antiikkitapetin suikaleita täysin mielivaltaisesti. Lopuksi päälle heittelin vielä vanhan 1923 almanakan sivut. Sen löysin purujen seasta yläkerrasta. Oli vaikeaa päättää kumpaa puolta käyttäisin kustakin sivusta. Puolet on kalenteria ja puolet hulvattomia mainoksia tuotteista, joista osaa valmistetaan vielä tänäänkin. Nimipäivät olivat kovin erikoisia. Onko Hjördis tyttö vai poika?
Hirsiseinien eristeeksi on laitettu sammaleen ja kasvien lisäksi myös vanhoja kalsareita :-D
Talo on muinoin siiretty muualta nykyiselle paikalleen. Tästä johtuen seinissä on kaikenlaisia erikoisuuksia. Kuvassa "piian ilo". Ei suinkaan Piia-serkkuni, vaan niiden onnettomien naikkosten, joiden ei suotu raskaaksi tulevan. Muualla on kaksi reikää lisää, mutta niistä ovat ilotikut hävinneet.
Olen täyttänyt hirsien välejä pellavanauhalla ja takorautaisella työkalulla. Naulat ovat peräisin muinaisesta pinkopahvin kiinnityksestä. Olen niitä jättänyt reilusti paikoilleen, osaksi historiaa. Nämä kaksi ovat sohvan päädyssä, enkä millään pysty pitämään näppejäni erossa telkkaria katsoessa.

04 marraskuuta 2012

Lumivärjäys

Pysyvää lumivaippaa odotellessa julkaisen pari kuvaa viime keväänä tekemästäni värjäyskokeilusta. Käyttämäni kangasväri oli äitini "ammattilaisvärejä". Tähän ei sovi keittämistä tai pesukonevärjäystä vaativat kangasvärit. Heti kiinnittyvät tai silittämällä kiinnitettävät sen sijaan käyvät. Kysy askarteluliikkeen asiantuntijoilta apua.
Ihanassa vanhassa emalivadissa on kasteltuna suuri valkoinen lakana. Sen päälle on kasattu reilu kerros lunta. Lumeen kaadettiin kolmea eri kangasväriä sävyiltään punainen, oranssi ja keltainen.
Lumi estää väriä tarttumasta kankaaseen tasaisesti ja muodostaa mielivaltaisen kuvioinnin. Kankaaseen ei saa koskea, vaan sen annetaan olla aivan paikoillaan yön yli.
Pyykkikoppaan rypistetty lakana sai ylleen lunta ja mustaa kangasväriä.
Musta väri yllätti täysin! Seuraavana päivänä lakanat huuhdottiin oikein runsaalla vedellä ja vietiin kaiteille kuivumaan. Musta kangasväri oli luonut herkkiä sinisen ja violetin sävyjä tumman harmaan seuraksi.
Tähän sinisen ja pinkin värin yhdistelmään olin todella tyytyväinen. Kuvio ja väri olivat uskomattoman kauniit. Ikävä kyllä tämä kokeilu oli tehty pesukonevärillä, ja surkeudekseni huuhtoutui pesukoneessa kankaasta pois. Kaikkia kokeiluja kannattaa kuitenkin tehdä. Sitten uskaltaa laittaa kalleimmat ja hienoimmat kankaansa ja värinsä likoon. Kokeilun voi tehdä vaikka A4-kokoiselle tilkulle.
Lämminsävyinen kokeilu oli niin onnistunut, että aion käyttää kankaan seuraavaan vaatemallistooni. Olen jo monta kuukautta miettinyt vaatetta, johon voisi laittaa noin rajun kuvion ja se silti olisi mahdollisimman monikäyttöinen. Huh!